Jos vedät 1mA mainitsemastasi vastuksenjakajapiiristä, se tuottaa yhden voltin (ylemmän vastuksen läpi virtaa 1,1mA pudottaen siten 11 volttia; tästä 1,1mA: sta 0,1mA kulkee pohjavastuksen läpi kun loput 1 mA kuluu kuormitukseen). 6K-vastus pudottaisi 6 volttia ja syöttäisi siten 6 volttia 100mA: n kuormitukseen.

Jos joko kuormitusvirta tai kuormitusresistanssi on tunnettu vakioarvo, voidaan laskea sarjaresistanssi, joka muuntaa tunnetun tulojännite mihin tahansa haluttuun, pienempään, kuormitusjännitteeseen. Jos kuormavirtaa tai vastusta ei tunneta tarkasti, poikkeamat ihanteesta saavat kuormitusjännitteen vaihtelemaan aiotusta. Mitä suurempi ero syöttöjännitteen ja kuormitusjännitteen välillä on, sitä suurempi vaihtelu on kuormitusjännitteessä.

Kuormavastuksen lisääminen lisää tunnetun kiinteän kuorman potentiaalisesti muuttuvan lisäksi. Oletetaan, että yhdellä oli 12 voltin lähde ja suunniteltu kuorma oli 10uA +/- 5uA 6 voltilla. Jos vain käytetään sarjavastusta, jonka koko on 10uA-koteloa (600K), se putoaa vain 3V 5uA: lla (syöttää 9 volttia kuormaan) ja 9V 15uA: lla (syöttää 3 volttia kuormalle). 6,06 K: n vastuksen lisääminen rinnakkain kuorman kanssa aiheuttaisi kokonaisvirran olevan noin 1 000 mA +/– 0,005 mA, mikä edellyttäisi ylemmän vastuksen vaihtamista 6 K: ksi; koska kuormitusvirran muutokset vaikuttavat kokonaisvirtaan vain noin 0,5%, ne vaikuttavat vain ylemmän vastuksen jännitehäviöön noin 0,5%.

Jos lähdejännite on vakaa ja lähtövirta on pieni, jännitteenjakaja voi olla käytännöllinen tapa tuottaa vakaa jännite. Valitettavasti jännitteenjakajan vakaan jännitteen muodostamiseksi alavastuksen läpi syötetyn (ja siten hukkaan menevän) virran määrän on oltava suuri suhteessa kuormavirran mahdolliseen absoluuttiseen vaihteluun. Tämä ei yleensä ole ongelma, kun lähtövirta on picoampien luokkaa, on joskus hyväksyttävää, kun lähtövirta on mikroampereiden luokkaa, ja yleensä sitä ei voida hyväksyä, kun lähtövirta on ampeerien luokkaa.

Yksittäinen vastus ei jaa jännitettä.
Ihanteelliselle 12 V: n lähteelle, jossa on sarja 6k \ $ \ Omega \ $, saat 12 V 6k (lähtö) impedanssilla.

Kahden 10 k: n vastuksen sarja sarjassa saman lähteen yli antaisi 6 V: n impedanssin 5 k \ $ \ Omega \ $.
Tämän ja 5 V: n 5 V: n lähteen välillä ei siis ole eroa sarjassa.

Jos sinulla on todella 1mA, yksi vastus toimii. 1mA virtaa piirin sisääntuloon vastusta seuraten, ja tämän tulovirta on siis 6k \ $ \ Omega \ $ (6V / 1mA). Joten päädyt loppujen lopuksi kahteen vastukseen: sijoittamaasi ja tuloimpedanssiin.
Jos rakennat jakajaa kahdella 10k \ $ \ Omega \ $ -vastuksella, pidä mielessä, että seuraava piiri on yhdensuuntainen alemman vastuksen kanssa. Kaikki muu kuin suurimpedanssinen tulo (kuten opampin tulo) pienentää solmun 6 V: ta.

Millä tavoin tämä eroaa

Millä tavalla "eroaa"?

Lähtöekvivalenttipiirissä on kaksi ilmeistä eroa (olettaen, että tarkoitat että jännitteenjakajan keskisolmu on lähtö) ja tulojännitteelle esitetyssä kuormituksessa.

Jännitteenjakajan lähdössä on Thevenin-ekvivalentti 6 V 5K-lähtöimpedanssilla. Vastuksen lähtö + 1 mA: n virtalähde = 6 V 6K: n lähtöimpedanssilla.

Jännitteenjakajan syöttöjännite on 0,6 mA 20K: n kuormalla; vastuksen + virtalähteen syöttökuormitus on virtalähteen kuormitus (vakiovirta).

Mielestäni tässä on jonkin verran hämmennystä ja myös hyvää ajattelua. Ero kysymyksessä ei ehkä ole mikään, jos haluat vain pudottaa 6 volttia 12 voltista. Se riippuu sovelluksesta. Kumpikin voi onnistua oikeassa tilanteessa.

Jakajan tapauksessa keskipiste on 6 volttia, jos keskipisteen kuormitus ei vie virtaa, ja yhden vastuksen 1 mA: n virralla on 6 volttia, jos kuorma kestää tarkalleen 1 mA. Mutta ne ovat 2 erilaista sovellusta, eikä kumpikaan ole tarkka, ellei kuormitus ole ensimmäisessä tapauksessa ääretön impedanssi tai toisessa tapauksessa 6 k ohmia 12 V: n paluulle (tai 1 mA: n virran nielulle).

Jos aiot käyttää jännitteenjakajaa luodaksesi yhden jännitetason toisesta, voit tehdä sen jännitteenjakajalla, mutta sinun on tiedettävä, mikä on päätepisteiden impedanssi, jotta voit laskea koko piirin jännitteet ja virrat ja jos pystyt käsittelemään mitä tahansa päätettä ihanteellisena virta- tai jännitelähteenä (jolloin voit jättää sen impedanssin huomiotta). Olettaen, että alkuperäisen ongelman jakaja on 12 voltin lähteen ja sen paluun välillä ja jännitelähde on riittävän pieni impedanssi sivuuttamiseksi, vastaus kysymykseen riippuu siitä, mikä lähtöpisteen impedanssi on joko 12 voltin lähteelle tai 12 voltin paluu. Jos haluat nähdä jännitteen jakajan lähtöpisteessä, sinun on otettava huomioon kuorman impedanssit rinnakkain resistiivisten jakajajalkojen kanssa ja tehtävä laskelma jakajalle nähdäksesi lähtöjännite ja kuormaan virtaava tai siitä virtaava virta.

Jos kuormitusimpedanssit ovat useita suuruusluokkia suurempia kuin 6K, voit useimmissa tapauksissa jättää ne huomioimatta.

^{simuloi tätä virtapiiriä - Kaavio luotu CircuitLab}