Nopeassa tilassa ja vastuksen vetämisessä kapasitanssin on oltava alle 200 pF tämän NXP-asiakirjan I2C-väylä määrittely ja käyttöopas mukaisesti.

Virtalähteen vedon avulla voit siirtyä arvoon 400pF, mutta ei vastuksilla.

Jos lankasi on 20 pF / 30 cm ja sinulla on vielä 50 pF haja- ja tulokapasitanssia, kaapelin pituus on rajoitettu 2,25 metriin. Erilaiset oletukset johtavat erilaisiin lukuihin.

Hullut sointipituudet, kuten 10,25 ja 100 m, ovat täysin mahdollisia, ja käytän menetelmää usein (UART: n kanssa ei I2C, mutta menetelmä pysyy), kun minun on koottava tavaraa nopeasti. Se ei kuitenkaan ole paras tapa.

Tärkeintä on tietää tulojännitekynnyksesi. Varmista, että maadoitusjohdon jännitehäviö on selvästi tämän alapuolella, muuten korkean maapotentiaalin lähetin ei pysty vetämään jännitettä tarpeeksi matalalle. Maapoikkeamien suvaitsematon puute IMHO on suurin syy RS485: n tai voi-lähetin-vastaanottimien käyttöön (I2C yli CAN on mainittu muutamissa sovellushuomautuksissa).

Ihannetapauksessa kaikilla laitteilla on oma seinän syylä ja akku ja maadoitusjohdon kautta ei lähetetä virtaa laitteiden välillä.

Otetaan esimerkiksi CAT5. CAT5 ei voi olla suurempi kuin 52pf / m, tai se ei ole CAT5.

100 metrin 52pf-kaapelin kapasitanssi on 5200pf tai 5.2nf.

5,2 n kertaa 20 kohmia (pullup) antaa noin 104 mikrosekunnin aikavakion. Tämä rajoittaa nopeuden noin 10 kHz: iin.

2,2 kohm -vetoja käyttämällä saatat todennäköisesti saavuttaa 100 kHz: n.

Olen kuullut, että laitteilla tulisi olla vastus SDL: ssä ja SCK: ssa, koska suuresta kapasitiivisesta kuormasta, jota he ajavat, noin 180 tai 200 ohmia.

Mutta rehellisesti sanottuna, I2C ei ole mitenkään oikea tapa kulkea pitkiä matkoja. CAN-lähetinvastaanottimet tai RS485, joita käytetään normaalin UART: n kanssa, on vankka ratkaisu, jolla on erittäin hyvä vikasuojaus, ESD-vastus, nopeus, etäisyys jne., Dollarin sirun kustannuksella, maadoitussiirroilla ei ole väliä melkein yhtä paljon kuin sinäkin vapaasti kuljettaa voimaa yhdessä datan kanssa.

Ainoa haittapuoli on, että tölkin lähetin-vastaanotin voi saavuttaa 70ma: n lähetyksen ja 1 tai 2ma: n vain kuuntelun, joten I2C tai suora TTL UART voi olla hyödyllinen äärimmäisen pienitehoisissa tilanteissa, mieti, kuinka paljon aikaa vietät lähettämiseen.

Työskentelen yrityksessä, joka valmistaa USB-antureita. Suurin osa niistä perustuu I2C-anturisiruihin, nämä laitteet voidaan jakaa kahteen osaan, joten voit asentaa suorittimen osan yhteen paikkaan ja anturin osan toiseen. Teimme melko paljon testejä laitteen keskusyksikön ja I2C-antureiden väliselle I2C-yhteydelle. 100 kHz: n taajuudella, hyvällä virheenpalautusprotokollalla, 25 m voidaan saavuttaa helposti peruslangoilla. Pystyimme jopa saavuttamaan 100 m kerran CAT5-kaapelilla.

Jotain NXP: n P82B96-tyyppistä tapaa voidaan käyttää väylän jännitetasojen muuttamiseen sallien paljon pidemmät etäisyydet.

Datalehti sisältää esimerkkejä I2C-kaapelin pituuksista 3 m, 25 m. , 100m ja 250m.

On muitakin pelimerkkejä, joilla on samanlaiset toiminnot.

IIC on synkroninen protokolla, ja sellaisenaan sitä voidaan käyttää mielivaltaisesti hitaasti, jotta se täyttää etäisyyden ja melun järjestelmävaatimukset.

IIC: n käytöstä kaapelilla on monia esimerkkejä, kaikki tapa ACCESS.bus: stä 1990-luvulla siihen, miten sitä käytetään nykyään EDID -tietojen hakemiseen videonäytöistä.